Lauran raskaus sujui hyvin ja syntyi terve poika, joka sai nimekseen Rasmus. Laura opetteli sairaalassa vauvanhoitoa ja se sujui kun kotiin tuotiin hoitopöytä joka oli mitoitettu sopivaksi että Laura pyörätuolistaan huolimatta pystyy vauvaa hoitamaan, istuma-asennossa tosin, mutta kuitenkin hoitamaan pystyi. Rasmus oli kaikin puolin terve poika ja Laura oli hyvä äiti Rasmukselle.
Lauran mies jäi työstään vanhempainvapaale että pystyy auttamaan Lauraa vauvanhoidossa. Myös Lauran avustajat auttoivat tarvittaessa. Neuvolassa kun käytettiin poikaa niin neuvolassa todettiin pojan olevan normaalisti kehittynyt ja seurakunnassa kun käytiin niin kaikki ihastelivat vauvaa kovin paljon mormonikirkossa johon perhe kuuluu.
Rasmus oppi muutaman kuukauden sisällä ääntelemään ja hymyilemään ja jokainen seurakunnassa halusi pitää Rasmusta sylissä ja jopa auttaa Rasmuksen hoitamisessakin ja niin naiset kuin miehetkin ja niin tytöt kuin pojatkin pitivät Rasmuksesta ja seurakunnassa oli lasten alkeisyhdistysluokkia ja oltiin jopa niin avuliaita että Rasmus otettiin hoitoon alkeisyhdistysluokkaan vaikkei ole vielä varsinaisesti alkeisyhdistys iässäkään (alkeisyhdistykseen kuuluu 1-11-vuotiaat mormonilapset, 1-3v kuuluu lastenhuoneluokkaan ja sitä vanhemmat lapset sitten kukin ikäryhmänsä mukaan eri luokkiin).
Sielä alkeisyhdistyksen opettaja hoiti Rasmusta ja Rasmus oikein tyytyväisenä siellä köllötteli joko kopassa tai auton turvaistuimessa. Joskus myös nuorten luokan tytöt halusivat hoitaa Rasmusta ja Rasmus pääsi välillä tyttöjenkin ja heidän ohjaajansa hoiviin kun Laura istui Apuyhdistyksen kokouksessa. Laura on liikuntarajoitteinen joten hän sai kaikilta runsaasti apua muissakin asioissa ja erityisesti Rasmuksen hoitamisessa.
Vuosi kului mukavasti ja Rasmuksen isä osalistui vauvamuskariin ja vauvauintiin Rasmuksen kanssa ja muut osalistujat olivat iloisia kun joku isäkin on aktiivinen osallistuja lapsen kanssa. Rasmus tykkäsi vedestä ja uimisesta kovasti ja vauvamuskarissa musiikki oli kivaa Rasmuksen mielestä. Rasmus oli ihana poika ja kaikki tykkäsivät pikku Rasmuksesta. Aina kun lähdettiin jossakin käymään niin lastenvahtejakin löytyi siksi aikaa varsinkin omasta seurakunnasta.
Rasmus kasvoi kovasti ja oppi konttaamaan ja sitten oli vahtimista vilkkaassa pojassa. Rasmuksen isä oli kotona joten hän hoiti Rasmusta hyvin pitkälti.
