tiistai 29. elokuuta 2017

Pojat jotka olivat täysin jatko-opintoihin kelpaamattomia

Ysiluokalla jatkui se sama hulina, hälinä, alisuoriutuminen ja kaiken ranttaliksi laittaminen. Pojat keksivät temppuja, pinasivat koulusta, eivät lainkaan ottaneet koulunkäyntiä vakavasti ja sanoivat ruokalassa ruokalan työntekijöille ruokaa kuraksi, oksennukseksi, kakaksi ja pissiksi ja vaikka miksi muuksikin ja irvistelivät ja sikailivat ruuan kanssa ja sotkivat, ääntelivät kuin eläimet ja meno oli aivan päätöntä eikä mitkään jälki-istunnot eikä rehtorin puhuttelutkaan auttaneet tuohon, meno oli kuin viidakossa noilla pojilla.


Mutta Sofia-serkkua kohtaan pojat olivat kilttejä ja kerran kun Sofia onnellisena mussutti useaa eri pullaa niin opettaja arvasi heti, että pojat on pöllineet pullaa ja antaneet pullat Sofialle. Pojat monesti kun olivat pöllineet Sofialle herkkuja, kumarsivat Sofiaa ja sanoivat "Teidän majesteettinne, prinsessa Sofia, tässäpä teille pullaa!" ja Sofia söi pullaa.



Rehtori otti pojat puhutteluun ja sanoi että nyt taitaa pojat olla niin, että olette täysin kelpaamattomia jatko-opintoihin ja ensi viikolla järjestetään moniammatillinen palaveri jossa mietitään teidän siirtämistä hoitokotiin suoraan peruskoulun jälkeen. Pojat viheltelivät ja naureskelivat siinä puhuttelussa. Eivät suhtautuneet asiaan ollenkaan vakavasti.



Sitten tuli se palaveri, jossa oli mukana poikien ukki sekä myöskin poikia tähän saakka hoitanut ja kasvattanut Riina joka oli tässä vaiheessa jo 23-vuotias. Myös sosiaalityöntekijä ja Timpurin hoitokodin johtaja sekä myöskin neuropsykiatrian ylilääkäri oli mukana puhuttelussa. Ylilääkäri oli vahvasti samaa mieltä kuin rehtori, että nuo pojat on ehdottomasti laitettava valvotun asumisen yksikköön. Ylilääkäri sanoi pojille:"Teissä taitaa olla myös pahuutta mukana. Ei tuollainen pahuus selity yksistään ADHD:lla eikä lievällä kehitysvammaisuudella vaan pahoja poikia olette. Teidät tullaan sijoittamaan pienryhmäkotiin, joka on valvotun asumisen yksikkö. Siellä on erittäin valvottua."




Sosiaalityöntekijä lupasi tehdä maksusitoumuksen hoitokotiin ja ylilääkäri lupasi kirjoittaa lausunnot pojille kuntoutustukea ja eläkkeensaajan hoitotukea varten ja hoitokodin johtaja lupasi ottaa pojat hoitokotiin ja laittaa poikien hoitosuunnitelmat vireille. Myös ukki ja Riina olivat sitä mieltä, etteivät he jaksa poikien kanssa enää ja pojat on laitettava hoitokotiin ja siitä, miten poikien elämä hoitokodissa sujuu, on luettavissa näillä sivuilla: http://timpurmanni.blogspot.fi/



Mietittiin myös, että pojat aluksi osallistuvat hoitokodin omaan päivätoimintaan mutta myöhemmin harkitaan jonkinlaista kuntouttavaa työtoimintaa myös hoitokodin ulkopuolisessa paikassa ja sitä että siellä pojat käyvät hoitokodilta käsin.

Poikien elämää Jussin kuoleman jälkeen

Pojat aloittivat yläasteen samassa koulussa jossa alakoulukin oli ja pojilla oli ikävä Jussi-isää mutta koulunkäynti sujui kohtalaisesti. Pojat olivat toisinaan koulussa levottomia ja pelleilivät ja kohelsivat kuten aina tähän asti. Kotiin tuli opettajalta viestiä, että pojat on koheltaneet ja temppuilleet ja ukki ja Riina pitivät monta tiukkaa puhuttelua pojille. Koulun jälkeen monesti pojat olivat myös jälki-istunnossakin.



Tästä asiasta käytiin monta palaveria että jos näin jatkuu niin pojat eivät välttämättä ole peruskoulun jälkeen jatko-opintokelpoisia vaan heille on etsittävä siinä tapauksessa joku hoitopaikka peruskoulun jälkeisen koulun sijasta. Rehtori mainitsi jotakin jopa hoitokoti Timpurista joka löytyy sivuilta http://timpurmanni.blogspot.fi/


Pojat eivät ottaneet asiaa vakavasti vaan mölisivät ja irvistelivät jopa rehtorillekin. Rehtori puisteli päätään ja sanoi että Jaahas, taitaa pojat olla Timpurikamaa jos asenne ei nyt äkisti muutu.

Jussin viimeinen reissu

Yhtenä viikonloppuna se tapahtui: Jussi oli ajelemassa autolla 13-vuotiaan Juuson, 12-vuotiaan Joakimin ja 11-vuotiaiden Rufuksen ja Rafaelin kanssa kun tiellä kaahasi erään kunnan kunnallispoliitikko autollaan päin Jussin autoa. Jussi menehtyi heti mutta pojat selvisivät hengissä kaikki.


Pojat olivat vuorokauden ajan sairaalassa tarkkailussa mutta pääsivät sieltä ukkinsa luokse jossa on poikien tarkoitus viettää lapsuus ja nuoruus loppuun saakka koska Jussi menehtyi onnettomuudessa. Pojat saivat myös koulusta sairaslomaa ja pojilla aloitettiin myös terapia. Juuso joka on lievästi kehitysvammainen, kävi erityishuollon psykologin kanssa käymässä asioita läpi ja muut pojat joilla on ADHD muttei kehitysvammaa, kävivät tavalisella lasten psykiatrisella poliklinikalla terapiassa.


Poikien elämä muuttui. Mutta kaikki katsoivat parhaaksi että pojille on hyvä että elämä jatkuu mahdollisimman turvallisissa ja tutuissa puitteissa eli vanha tuttu koulu ja asuminen ukin luona jossa asuu samassa pihapiirissä myös täti ja tädin mies ja heidän adoptiolapsensa. Ukin luona on monta huonetta ja jokainen poika sai oman huoneen. Juuso sai isänsä Jussin entisen huoneen, Joakim sai kauan sitten kuolleen Josefiina-tädin huoneen ja Rufus sai Jaxterin entisen huoneen ja Rafael sai Jadessan entisen huoneen. Nyt oli rankkaa ja raskasta.



Ukki suri sitä kun Jussi kuoli, mutta koetti olla poikien tukena asiassa ja Riina oli nyt kotona ja oikeastaan hyvä kun Riina on nyt kotona niin Riina voi auttaa myös poikien hoitamisessa. Riinasta hyvin nopeasti tulikin pojille isosisko, äitihahmo ja lapsenvahti joka huolehti pojista, teki aamulla pojille aamupalan ja huolehti pojat kouluun ja koulun jälkeen huolehti, että pojat tekevät läksynsä ja torui poikia jos pojat temppuilivat. Riina oli nyt pojille tavallaan äiti vaikka onkin vasta 18-vuotias eikä kovinkaan paljon poikia vanhempi. Jatkossa tästä perheestä ja poikien, Riinan ja ukin elämästä kerrotaan tässä blogissa ja siinä https://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
blogissa kerrotaan Julian, Igorin ja heidän adoptiolapsensa Tiinan elämästä.

Poikien koulunkäyntiä osa 2

Koulu sujui oikein hyvin kaikilla pojilla. Välillä oli villiä menoa ja hulinaa mutta hyvin tottelivat kun komennetaan olemaan kunnolla. Downin syndroomaa sairastava serkku Sofia oli samalla luokalla koko peruskoulun ajan ja pojat kohtelivati Sofiaa hyvin, olivat kohteliaita Sofialle ja Sofiaa pitivät prinsessana ja joskus pojat pitivät tapanaan pölliä ruokalasta ylimääiräisiä herkkuja ja välipaloja Sofialle koska Sofia on niin herttainen ja ihana.


Pojat jäivät pöllimisestä usein kiinni ja istuivat jälki-istunnossa useaan otteeseen koko alakoulun ajan. Myös muitakin temppuja pojilla oli. Joukossa kun tyhmyys tiivistyy niin nämä veljekset kun olivat kaikki saman luokan oppilaita niin yhdessä heillä tuli keksittyä monen näköistä konnankoukkua.


Kerran keittiölä oli joku tyttö harjoittelemassa ja poikien mielestä ruoka oli pahaa ja Joakim sanoi harjoittelijalle:"Kiitos kakasta!" Rufus sitten säesti asiaa sanomalla:"Koirankakasta!" ja Juuso sanoi:"Ei kun ihmisen kakasta!" ja Rafael päästeli pieruääniä ja hyppelehti ja irvisteli harjoittelijalle. Rehtori suuttui asiasta ja otti pojat puhutteluun ja pojat jäivät jälki-istuntoon. Sitten hän laittoi pojat pyytämään harjoittelijalta anteeksi.



Jussi oli harmistunut monesti tuosta kun pojat temppuilevat koulussa ja Jussi koetti pitää puhutteluja pojille mutta siitä ei ollut apua. Jussi koetti myös kieltää pojilta karkipäivän jos temppuilu ei lopu. Siitäkään ei ollut apua vaan vuodesta vuoteen nämä pojat koulussa tempuilivat. Välillä olivat kunnolla mutta kohta taas temppuilivat sielä ja sanoivat ruokaa kakaksi ja ruokalassa sikailivat ruuan kanssa ja joskus heittelivät ruokaa koulu työntekijöiden päälle ja nauroivat sen jälkeen ja ruokala oli aika sotkuinen poikien jäljiltä.


Juusolla todettiin lievä kehitysvamma ja muilla pojilla todettiin ADHD. Mutta saivat pitää koulupaikkansa luokassa jossa olivat opiskelleet ekaluokalta saakka. 

lauantai 26. elokuuta 2017

Poikien koulunkäyntiä

Eskarivuosi oli aikamoista hulinaa pojilla ja kaikenlaisia temppuja keksivät ja karkailivat luokasta ja pitivät kummallista mölinää ja kun muut oppilaat vähän vinoilivat siitä kun nämä pojat ovat Jehovan todistajia niin pojat ottivat sen huumorilla ja laulelivat "Kannustamme Jehovaa Jehovaa Jehovaa, kannustamme Jehovaa Jehovaa!" ja rummuttelivat pulpettia laulunsa tahtiin ja nauroivat eikä heille sen jälkeen asiasta vinoiltu koska leikillä ja huumorilla ottivat sen. Eskarivuosi oli hyvin pitkälti opettelua koulunkäyntiin mutta sitten kun seuraavana vuona ekaluokka alkoi, niin pojat osasivat jo asiallisesti käyttäytyä koulussa.


Ekaluokalle tuli samalle luokalle serkkutytöt Saara ja Sofia jotka ovat kaksoset ja pojista oli mukavaa kun serkut tulivat samale luokalle. Nyt oli useita tämän perhekunnan muksuista käymässä tuota samaa koulua mitä vanhemmatkin kävivät ja nämä lapset Saara, Sofia, Juuso, Joakim, Rufus ja Rafael olivat sen koulun oppilaita siis jo toisessa sukupolvessa. Iloisia ja vilkkaita muksuja ja rohkeampia ja sanavalmiimpia kuin mitä oli aiempi sukupolvi.


Elämä hymyili ja pojat oppivat. Kaksospojat olivat skarppeja ja olivat ikätasoa edellä monessa asiassa, Joakim oli keskitasoa mutta Juusolla on kehitysviive ja Juuso opiskeli mukautetun oppimäärän mukaan. Juuso ei olut kuitenkaan luokan ainoa erityislapsi, Juuson lisäksi luokassa oli Sofia-serkku jolla on Downin syndrooma. Pojat tykkäsivät kovasti tuosta serkusta ja suhtautuivat serkkuunsa suojelevasti. Pojat myös sanoivat suoraan Sofian olevan kaunis ja sanoivat Sofian olevan "meidän luokan prinsessa".



Aika hyvin meni koulu pojillakin.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Pojat ovat jo kasvaneet kovasti

Vuosi puolison kuoleman jälkeen oli vasikea Jussille, niin myös muutama vuosi sen jälkeenkin. Jussi ja pojat asuivat jonkun aikaa aluksi Jussin vanhempien luona ja siellä oli hoitoapua runsaasti tarjolla pikkupoikien hoidossa ja siellä asuttiin pitkään, kunnes löytyi Jussin entisen koulun vieressä olevista rivitaloista iso asunto Jussille ja pojille. Siihen asetuttiin asumaan ja pojat olivat päivisin edelleen hoidossa Jussin vanhemmilla sillä aikaa kun Jussi oli töissä.


Pojat kasvoivat kovasti ja kehittyivät, tosin Juusolla havaittiin kehityksen viivästymää ja ADHD-piirteitä joiden vuoksi mietittiin että Juuson kouluunmenoa lykätään vuodella sitten kun Juuso menee kouluun. Joakim on ihan normilapsi, jonka kohdalla eskari ja koulu alkaa normaaliin aikaan ja nuo kaksospojat Rufus ja Rafael on sen verran välkkyjä että heidän kohdallaan suunnitellaan koulun aloitusta vuotta aiemmin kuin normaalisti.



Rivitalossa oli mukava asustella ja pojatkin viihtyivät ja suunniteltiin että pojat koetetaan saada kaikki neljä samalle luokalle ja koulun aloittavat siinä vanhassa tutussa kristillisessä koulussa jota sekä Jussi että Jussin sisarukset lapsuudessaan kävivät, jopa kehitysvammainen sisko Josefiinakin sitä koulua jonkun aikaa kävi kunnes siirrettiin kehitysvammaisten kouluun.


Vuodet vierivät ja sitten tuli aika pojilla aloittaa eskari. Juuso oli 7-vuotias, Joakim 6-vuotias ja Rufus ja Rafael 5v kun kaikki pojat aloittivat samalla luokalla eskarin kristillisessä koulussa. Neljä villiä mustaa poikaa mutta ajateltiin että pojista on tukea ja turvaa toisilleen.