Eskarivuosi oli aikamoista hulinaa pojilla ja kaikenlaisia temppuja keksivät ja karkailivat luokasta ja pitivät kummallista mölinää ja kun muut oppilaat vähän vinoilivat siitä kun nämä pojat ovat Jehovan todistajia niin pojat ottivat sen huumorilla ja laulelivat "Kannustamme Jehovaa Jehovaa Jehovaa, kannustamme Jehovaa Jehovaa!" ja rummuttelivat pulpettia laulunsa tahtiin ja nauroivat eikä heille sen jälkeen asiasta vinoiltu koska leikillä ja huumorilla ottivat sen. Eskarivuosi oli hyvin pitkälti opettelua koulunkäyntiin mutta sitten kun seuraavana vuona ekaluokka alkoi, niin pojat osasivat jo asiallisesti käyttäytyä koulussa.
Ekaluokalle tuli samalle luokalle serkkutytöt Saara ja Sofia jotka ovat kaksoset ja pojista oli mukavaa kun serkut tulivat samale luokalle. Nyt oli useita tämän perhekunnan muksuista käymässä tuota samaa koulua mitä vanhemmatkin kävivät ja nämä lapset Saara, Sofia, Juuso, Joakim, Rufus ja Rafael olivat sen koulun oppilaita siis jo toisessa sukupolvessa. Iloisia ja vilkkaita muksuja ja rohkeampia ja sanavalmiimpia kuin mitä oli aiempi sukupolvi.
Elämä hymyili ja pojat oppivat. Kaksospojat olivat skarppeja ja olivat ikätasoa edellä monessa asiassa, Joakim oli keskitasoa mutta Juusolla on kehitysviive ja Juuso opiskeli mukautetun oppimäärän mukaan. Juuso ei olut kuitenkaan luokan ainoa erityislapsi, Juuson lisäksi luokassa oli Sofia-serkku jolla on Downin syndrooma. Pojat tykkäsivät kovasti tuosta serkusta ja suhtautuivat serkkuunsa suojelevasti. Pojat myös sanoivat suoraan Sofian olevan kaunis ja sanoivat Sofian olevan "meidän luokan prinsessa".
Aika hyvin meni koulu pojillakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti