Yhtenä viikonloppuna se tapahtui: Jussi oli ajelemassa autolla 13-vuotiaan Juuson, 12-vuotiaan Joakimin ja 11-vuotiaiden Rufuksen ja Rafaelin kanssa kun tiellä kaahasi erään kunnan kunnallispoliitikko autollaan päin Jussin autoa. Jussi menehtyi heti mutta pojat selvisivät hengissä kaikki.
Pojat olivat vuorokauden ajan sairaalassa tarkkailussa mutta pääsivät sieltä ukkinsa luokse jossa on poikien tarkoitus viettää lapsuus ja nuoruus loppuun saakka koska Jussi menehtyi onnettomuudessa. Pojat saivat myös koulusta sairaslomaa ja pojilla aloitettiin myös terapia. Juuso joka on lievästi kehitysvammainen, kävi erityishuollon psykologin kanssa käymässä asioita läpi ja muut pojat joilla on ADHD muttei kehitysvammaa, kävivät tavalisella lasten psykiatrisella poliklinikalla terapiassa.
Poikien elämä muuttui. Mutta kaikki katsoivat parhaaksi että pojille on hyvä että elämä jatkuu mahdollisimman turvallisissa ja tutuissa puitteissa eli vanha tuttu koulu ja asuminen ukin luona jossa asuu samassa pihapiirissä myös täti ja tädin mies ja heidän adoptiolapsensa. Ukin luona on monta huonetta ja jokainen poika sai oman huoneen. Juuso sai isänsä Jussin entisen huoneen, Joakim sai kauan sitten kuolleen Josefiina-tädin huoneen ja Rufus sai Jaxterin entisen huoneen ja Rafael sai Jadessan entisen huoneen. Nyt oli rankkaa ja raskasta.
Ukki suri sitä kun Jussi kuoli, mutta koetti olla poikien tukena asiassa ja Riina oli nyt kotona ja oikeastaan hyvä kun Riina on nyt kotona niin Riina voi auttaa myös poikien hoitamisessa. Riinasta hyvin nopeasti tulikin pojille isosisko, äitihahmo ja lapsenvahti joka huolehti pojista, teki aamulla pojille aamupalan ja huolehti pojat kouluun ja koulun jälkeen huolehti, että pojat tekevät läksynsä ja torui poikia jos pojat temppuilivat. Riina oli nyt pojille tavallaan äiti vaikka onkin vasta 18-vuotias eikä kovinkaan paljon poikia vanhempi. Jatkossa tästä perheestä ja poikien, Riinan ja ukin elämästä kerrotaan tässä blogissa ja siinä https://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
blogissa kerrotaan Julian, Igorin ja heidän adoptiolapsensa Tiinan elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti